Kasvata itse oma ruokasi!

Elämäni alkaa kuulostaa muodikkaalta, sillä vuokrasin kesäksi viljelypalstan.

Huomioita:

Palstat ovat naurettavan halpoja. Siemenet, siemenperunat ja istutussipulit eivät maksa juuri mitään. Ja parasta: ihmiset innostuvat, kun kerrot olevasi pienviljelijä. Keskustelunavaukseksi viljelypalsta on mainio: ne, jotka eivät asiasta tiedä mitään, kyselevät, ja ne, jotka tietävät, tarjoavat vinkkejä ja apua.

Ajatus omavaraisuudesta kiehtoo: uusia perunoita omasta pellosta. Olen maalta kotoisin, lapsuudestani muistan äidin ja molempien mummojen herne- ja salaattirivit. Multa kynsien alla ei pelota. Työporukassa on nyt innostuttu: sain houkuteltua kaksi muuta mukaan ja palstoja piti ottaa koko porukan yhteisiksi kaksi, joten loman aikana kasteluvuorot ovat sillä, joka töissäkin päivystää. Reissuja ei tarvitse perua porkkanoiden ylläpitämiseksi.

Kyllä siinä jotain hohtoa on, että ruoka kasvaa maassa ja on sieltä suoraan haettavissa ruokapöytään.

Suositun blogin salaisuus

En kirjoittaisi tätä, ellei blogini olisi niin epäsuosittu. Koska se on, voin kirjoittaa mitä haluan, eikä kukaan reagoi.

Luettu ja linkitetty blogi-kirjoitus tällä hetkellä menee jotenkin näin: "Katsokaa, mitä paskaa!" eli haukutaan kaikki sellaiset asiat, joita suurin osa ihmisistä joskus tai useinkin tekee. Sitten "Minä en! Olen parempi!" eli todistellaan, että minä en ainakaan osta pinkkejä legginsejä (joka kai ostaa, koska niitä on kaupat pullollaan), enkä siivoa enkä sisusta (no jaa, aikamoiset markkinat tässäkin) enkä ainakaan laita jotain avokado-pastaa.

Raatorehellisyys, mikä hyvä vastaveto kauniille sisustusblogeille ja kotikokkien täydellisille valokuville.

Henkisiä vammoja

Jos ihminen elää perheessä tai parisuhteessa, jossa käytetään henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai on jonkinlaista vallankäyttöä, esimerkiksi uhkailua, syyllistämistä tai pakottamista, hän vammautuu henkisesti ja älyllisesti. Voin vannoa, että älykkyystesti näyttää eri lukemia, jos henkilö asuu hullun kanssa ja jos ei asu hullun kanssa. Voin todistaa tämän omalta kohdaltani: vuosien pelkotila ja ajatusten pyöriminen yhdellä radalla on tehnyt minusta typerän kanan, joka ei varmaan koskaan kykene muistamaan ihmisten nimiä tai vuosilukuja. Toivottavasti toivun vielä joskus.

Pahiten tämä näkyy lapsissa ja nuorissa, joiden kehitys on vielä kesken ja vammat jäävät pysyviksi, mutta sitä vähättelemättä, minua enemmän kiinnostava aihe on kaikki se valtava murskausvoima, jolla alistetaan sekä miehiä että naisia parisuhteissa, näennäisesti aikuisina, mutta oikeasti vain helkkarin isoina vauvoina. Se taantuminen ja pakeneminen tehdään myös uhrin omasta toimesta työntämällä pää syvälle omaan perseeseen.

Onhan sillä aikuisten älykkyyteen ja henkisyyteen valtava vaikutus, jos joutuu elämään henkisesti raskasta elämää. Aivot sopeuttavat ihmisen vallitsevaan tilanteeseen: jos voit paremmin, kun et ajattele, niin silloin luultavasti pikkuhiljaa lakkaat ajattelemasta. Rankoistakin tilanteista tulee normaaleja omassa päässä ja ne selitetään parhain päin. Aivoissa alkaa hidas tunnekeskuksen mätäneminen, jatkuva hätätilanne pitää adrenaliinin koholla ja päivittäinen selviytyminen vie kaiken energian: miten kehittäisit itseäsi, jos sinulla olisi jatkuvasti ikään kuin puukko kurkulla? Filosofointi on silloin aika kaukana, kun sydän tykyttää ja veri kohisee, ja ei, eihän se tilanne sellainen välttämättä käytännössä ole edes viikottain, että henkeä uhattaisi, mutta vaikeissa tilanteissa nyt tuppaa jäämään pakenemis/puolustus/hälytysreaktiotilaan pysyvästi. Jos hetkeksi rentoutuu, alkoholisti/narsisti/mustasukkainen puoliso/muu huono vaihtoehto järjestää kyllä elämääsi seuraavan katastrofin.

SIKSI siitä tilanteesta ei tahdo päästä pois. SIKSI se on niin vaikeaa. "Jätä se sika" ei riitä, eikä mikään apu, matka tai aika paranna ihmistä läheisriippuvuudesta, ellei hän valaistu jollakin aivan uudella tasolla. Tunnen naisen, jota aviomies on puukottanut kahdesti ja vielä hän rakastaa ja toivoo parempaa. Todellinen optimisti, mutta minkäs teet.

Se oma heikkous: kukaan muuhan ei voi tilannettasi katkaista kuin sinä itse. Jonkinlaisen uhrin asemassa pääsee kuitenkin helpolla: minun ei tarvitse olla aktiivinen, minun ei tarvitse toimia tai ponnistella, minähän olen vain uhri, minun elämäni vain on tällaista. Marttyyrin osa ei ole helppo, mutta se on näennäisesti helpompi kuin irrottautujan osa, kunnes irrottaudut ja tajuat, että se onkin kaikkea mitä haluat. Sitten siitä osasta tulee koko elämä: vapaushumala, vapausadrenaliini, jokainen päivä on lahja ja jokainen päivä on juhla.

Jos et kykene vapautumaan, kehitä positiivinen korvike riippuvuudellesi: vertaistukiryhmä, liikunta, vapaaehtoistyö. Jos se tarpeeksi vie aikaasi ja voimiasi, et enää jaksa pitää yllä riippuvuutta esimerkiksi alkoholistipuolisoosi: olet silloin korvannut pahan asian sydämessäsi hyvällä asialla ja saatat sillä päästä eroon siitä pahasta kokonaan.

Vasta kun vallan alta pääsee, ymmärtää vallan alla olleensa. Ja jos ei ole koskaan ollut vallan alla, ei vapautta tiedä niin paljon rakastaa.

Älä tingi ruoasta -jaaritteluvaroitus-

Katsoin joskus aikoinaan kokkiohjelmia telkkarista ja aloin viikonloppuruoanlaitossa jäljittelemään ammattikokkien elkeitä. Tämä tapahtui ennen suurta kokkiohjelmien jytkyä, silloin kun niitä tuli vain muutamia viikossa, sitten kun niitä alkoi tulla ympäri vuorokauden ainakin kahdelta(kymmeneltä) kanavalta, menetin intoni katsoa toisten tekemisiä ja aloin vain väsäilemään itse. Edelleenkään en pärjäisi yhdessäkään kisassa, koska valmiiksi annetuista ainesosaluetteloista saisin vain päänsäryn ja oudoista aineista keittäisin ruokamyrkytyssoppaa, mutta väitän, että viikonloppuisin ainakin on syötävä hyvin. Mieluiten arkisinkin.

Syön myös valmisruokaa, ajoittain paljonkin. Se kuitenkin on ehkä vain keino tasata budjettia ja joskus en vain ehdi. Elämässäni on ollut taas raskaimpia päiviä (eih, koska nämä "vaiheet" loppuvat ja alkaa se tavallinen elämä, jota kuvittelen muiden viettävän), en työnnä nyt syytä muiden niskoille, koska itse olen elämäni polun valinnut (ja nyt valinnut uudelleen), mutta en muista, koska viimeksi uuni olisi ollut päällä. Tähän pätee sama kuin kierrätykseen: jos asut narsistihullun kanssa, teet ylitöitä koko ajan ja taistelet riittääkö palkkasi ikinä kaikkien laskujen maksuun, ei työpäivän jälkeen ekana mielessä ole lajittelu tai yrttien pilkkominen. Korjaan asian tänään ja teen Parasta Makaroonilaatikkoa. Ehkä parin viikon päästä jaksan ajatella kierrättämistäkin.

Ruoka-asioissa taidan opettaa enemmän kuin elää oikein, mutta olen parantanut tapojani todella paljon muutaman vuoden takaisesta sipsit-jäätelö-limsaruokavaliosta. Luin vastikään kirjan sokeririippuvuudesta ja päätin vähentää radikaalisti herkuttelua.. Ainakin kohdistaa sitä aitoihin asioihin lisäainepommien sijaan. Luin myös oppaan oikean ruoan syömisestä: sen seurauksena vietän eniten aikaa hevi-osastolla valmisruokahyllyn sijaan ja jätän kevyttuotteet ja vitaminoidut juomat kauppaan. Mikään, missä on kyljessä lupauksia, ei ole terveellistä. Jos isoisoisoäitisi ei tunnista sitä ruoaksi, se ei ole syötävää. En hurahtele karppaamisiin ja muihin, ymmärrän kyllä hyödyt, mutta laiskuuteni ja maalaisjärkeni haluaa jättää absoluuttisen kieltäytymisen ja laskemisen ja jyrkkyyden muille. En enää jaksa laihduttaakaan, olen huomannut, että jättämällä perunalastut ja namit kauppaan laihtuu jonkun aikaa ihan itsekseen tekemättä muita muutoksia, ja jos se painonlasku joskus pysähtyy, voi miettiä toimenpiteitä sen mukaan, miltä vyötärö näyttää.

Mistä nämä ajatukset kumpusivat tänään....? Ystävä kertoi kaupassa paheekseen jogurtit: hän on oikeassa, nehän ovat silkkaa pahuutta. Rasvaa 0% ja sokeria tai vielä pahempaa, makeutusainetta 100%. Täysin keinotekoinen tuote, josta on poistettu kaikki luonnolliset ominaisuudet, sen jälkeen sekoitettu ja vitaminoitu teollisesti. Anteeksi vaan, suomalainen meijeriteollisuus: rasva tekisi niistä parempia ja sokeria voisi vähentää reilusti.

Samat seikat pätevät margariiniin ja levitteisiin: ne ovat teollisia unelma-aineita: niistä voidaan ajan hengen mukaisesti poistaa ihan mikä tahansa ominaisuus, joka on lobattu pahaksi terveysministeriössä ja lisätä mitä tahansa epäloogista tai markkinoiden kannalta toimivaa.

Ja ne sydänystävälliset pekonit! Älkää naurattako! Pekoni on taivaallista ja maalaista sielun ruokaa, eikä siitä saa ruumiille terveellistä millään toimenpiteellä (ehkä heittämällä roskiin). Syöttäkää possuillekin oikeaa ruokaa hullutusten sijaan.

I didn't see it on TV

Televisio, tuo pyhä lehmä, jonka ympärille sommittelemme kodin huonekalut ja itsemme tuntikausiksi. Mitä tapahtuu, kun otetaan pois televisio? Olohuone näytti hassulta, jotain puuttui. Sitten keräsin lautapelit TV-tason päälle, vaihdoin sohvan paikkaa ja olin tyytyväinen.

Televisio on ollut toiseksi ainoa passivoiva tekijä elämässäni. Minä rauhoitun vain kahdesta asiasta, julmetusta hikoilusta joko urheilun tai seksin merkeissä ja television katselusta. Voitte arvata, mitä on tapahtunut, kun minulla ei ole ollut pariin viikkoon telkkaria tai jonkin verran pidempään aikaan parisuhdetta. Teen kaikki ystäväni hulluiksi soittamalla heille kerran viikossa (en sentään päivittäin, vuoro sentään kiertää) ja puhumalla tunnin tai pyytämällä ulos kahville tai lenkille tai käymään. Olen laihtunut monta kiloa (en ole ostanut yhtään pussia sipsejä ja jäätelömäärät ovat ainakin puolittuneet ja lenkit kaksinkertaistuneet). Keittiö kiiltää puhtautta, kylppärin lattia on ihan erivärinen kuin ennen. Pyykkejä ei roiku ympäriinsä.

Parasta on se, kun istun sohvalle ja katson kohtaa, jossa telkkari oli. Siinä on nyt aarrekartta, kokoa ehkä A1. Eikä siinä aarrekartassa ole kohtaa "enemmän TV:n katselua". Kun katson aarrekarttaani, voin ihan hyvin ottaa sieltä kohdan, joka miellyttää: "ota päiväunet", "vietä yhteistä aikaa perheen kanssa" tai "tunne liikunnan iloa" ja tehdä niin.

Olen vielä sellaisessa televisiottomuusnousuhumalassa. Tarvitsen rauhoittavia lääkkeitä. Antakaa jotain länsimaista passivoivaa.

Hyvää palvelua, päivää!

Asiakaspalvelija kyllä hyppää, kun pyydät nätisti hyppäämään. Sen sijaan nämä jutut ei toimi:

 1. Et esittele itseäsi etkä kerro mitään tietoja, joilla voisin etsiä tietoa sinusta tai asioistasi. Asioita nopeuttaa se, että ystävällisesti annat vaikkapa asiakasnumerosi tai kysyt, millä tunnisteella löydän tietosi. Tervehtiminen voi olla avain hyviin alennuksiin!

 2. Ei kuitenkaan kannata huutaa asiakasnumeroa täysillä ensimmäisenä ja sitten alkaa konekiväärinä papattaa asioitasi. Tämä on tietty parempi vaihtoehto kuin 1., koska samalla kun löysäät venttiiliä ja päästät höyryt ulos, minä voin etsiä tietosi, sen mikä on pielessä ja korjata sen. Kun olet lopettanut paasaamisen, ratkaisu on jo löytynyt ja voin kertoa sen sinulle.

 3. Olet julkisuuden henkilö ja pyrit ensisijaisesti sillä sinänsä merkityksettömällä seikalla saamaan minut kuuntelemaan. Joo, sori, sillä ei ole minulle merkitystä, koska en ikinä saa kertoa kenellekään, että olen puhunut kanssasi. Se menee siis vähän hukkaan. Toinen seikka on, että olen kapeasti oman alani asiantuntija: en ole välttämättä kuullutkaan sinusta. Kohtelen sinua kuitenkin yhtä ystävällisesti kuin ketä tahansa muutakin ja huomioni on jakamattomasti sinun sen ajan, kun olemme puhelimessa.

 4. Olet rikas ja kerrot sen minulle. Ks. edellinen. Sitä paitsi, jos itse soitat asiakaspalveluun, et luultavasti ole ihan niin rikas kuin kuvittelet olevasi.

 5. Kiroilu, huutaminen, solvaaminen, meuhkaaminen. Jos et usko varoitusta, minulla on esimiehen lupa sulkea linja tällaisissa tilanteissa ja sinä saat rauhoittua uuden jonotusajan.

 6. Jos asia ei ole minun vallassani, minua on turha hiillostaa, en voi vaikuttaa esimerkiksi arvonlisäveron korotuksiin tai siihen, että maksamattomat laskut nyt vain tuppaavat menemään tietyn ajan kuluessa perintään (myös kilpailevissa firmoissa käy näin, vaikka se varmaan tulee sinulle yllätyksenä).

 Muissa tapauksissa voin tehdä taikoja ja parantaa päiväsi. Oikeastaan myös yllä kuvatuissa tilanteissa teen taikoja, mutta ne eivät ole yhtä nopeita, tehokkaita ja edullisia, jos et osaa käyttäytyä.

 Plaah, huijasin, ne ovat oikeastaan samoja taikoja, mutta olet onnistunut pilaamaan jonkun päivän ja lupaan, mitään extraa et saa.

Lääkkeen salattu voima

Minulla on lääkeidea, jolla parannetaan kaikki suomalaiset työikäiset masennuksesta, työuupumuksesta ja ylipainosta sekä vieroitetaan tupakasta!
Otetaan kalkkitabletteja ja laitetaan ne purkkiin, jossa lukee jokin hieno nimi ja lääkkeen kuvaukseksi mielialalääke. Sivuvaikutuksiin laitetaan ruokahaluttomuus, painon aleneminen ja tupakointihaluttomuus. Muita toivottuja vaikutuksia voidaan lisätä tarvittaessa. Lääkereseptiä kirjoittaessaan lääkärin tulee kertoa, miten tämä lääke on todella nopeavaikutteinen ja suorastaan ihmeitä tekevä.

Itse olen viime aikoina pohtinut, olenko osa jotakin täysin virheellisesti osaltani tulkittua lääketutkimusta. Olenhan käyttänyt useita mielialalääkkeitä noin 15-vuotiaasta lähtien muutaman vuoden jaksoissa. Jokaisen "hoito"jakson ja lääkkeen ohjatun käytön jälkeen olen "parantunut". Joksikin aikaa. Osittain tätä rumbaa selittää virheellinen diagnoosi kolmella ensimmäisellä hoitokerralla, mutta kuitenkin, minut on tulkittu tarpeeksi lääkittynä työkykyiseksi tai en ole enää ollut yhteydessä psykiatrian poliin (josta ei perään soitella). Lääkkeiden käytön olen lopettanut itsenäisesti täysin vastoin ohjeita joka ikinen kerta, myös viimeisimmän, terapiaa kolme vuotta sisältäneen hoitojakson jälkeen. Jos en olisi syönyt lääkkeitä, olisin luultavasti voinut lähes samalla tavalla. Perustan ajatukseni siihen, että nyt, kun oikeasti olen rauhoittavien (kotikäyttöön) ja piristävien (työkäyttöön) tarpeessa, niitä en ole hakenut eikä niitä olisi varaa ostaa ja minä olen JUST FINE. Tällä kertaa minulla on jo oikeaksi todettu kokemus siitä, että lääkkeistä tulee vain ongelmia: vedän ylikierroksille tai zombieksi.