perjantai 3. elokuuta 2012

Hyvää palvelua, päivää!

Asiakaspalvelija kyllä hyppää, kun pyydät nätisti hyppäämään. Sen sijaan nämä jutut ei toimi:

 1. Et esittele itseäsi etkä kerro mitään tietoja, joilla voisin etsiä tietoa sinusta tai asioistasi. Asioita nopeuttaa se, että ystävällisesti annat vaikkapa asiakasnumerosi tai kysyt, millä tunnisteella löydän tietosi. Tervehtiminen voi olla avain hyviin alennuksiin!

 2. Ei kuitenkaan kannata huutaa asiakasnumeroa täysillä ensimmäisenä ja sitten alkaa konekiväärinä papattaa asioitasi. Tämä on tietty parempi vaihtoehto kuin 1., koska samalla kun löysäät venttiiliä ja päästät höyryt ulos, minä voin etsiä tietosi, sen mikä on pielessä ja korjata sen. Kun olet lopettanut paasaamisen, ratkaisu on jo löytynyt ja voin kertoa sen sinulle.

 3. Olet julkisuuden henkilö ja pyrit ensisijaisesti sillä sinänsä merkityksettömällä seikalla saamaan minut kuuntelemaan. Joo, sori, sillä ei ole minulle merkitystä, koska en ikinä saa kertoa kenellekään, että olen puhunut kanssasi. Se menee siis vähän hukkaan. Toinen seikka on, että olen kapeasti oman alani asiantuntija: en ole välttämättä kuullutkaan sinusta. Kohtelen sinua kuitenkin yhtä ystävällisesti kuin ketä tahansa muutakin ja huomioni on jakamattomasti sinun sen ajan, kun olemme puhelimessa.

 4. Olet rikas ja kerrot sen minulle. Ks. edellinen. Sitä paitsi, jos itse soitat asiakaspalveluun, et luultavasti ole ihan niin rikas kuin kuvittelet olevasi.

 5. Kiroilu, huutaminen, solvaaminen, meuhkaaminen. Jos et usko varoitusta, minulla on esimiehen lupa sulkea linja tällaisissa tilanteissa ja sinä saat rauhoittua uuden jonotusajan.

 6. Jos asia ei ole minun vallassani, minua on turha hiillostaa, en voi vaikuttaa esimerkiksi arvonlisäveron korotuksiin tai siihen, että maksamattomat laskut nyt vain tuppaavat menemään tietyn ajan kuluessa perintään (myös kilpailevissa firmoissa käy näin, vaikka se varmaan tulee sinulle yllätyksenä).

 Muissa tapauksissa voin tehdä taikoja ja parantaa päiväsi. Oikeastaan myös yllä kuvatuissa tilanteissa teen taikoja, mutta ne eivät ole yhtä nopeita, tehokkaita ja edullisia, jos et osaa käyttäytyä.

 Plaah, huijasin, ne ovat oikeastaan samoja taikoja, mutta olet onnistunut pilaamaan jonkun päivän ja lupaan, mitään extraa et saa.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Lääkkeen salattu voima

Minulla on lääkeidea, jolla parannetaan kaikki suomalaiset työikäiset masennuksesta, työuupumuksesta ja ylipainosta sekä vieroitetaan tupakasta!
Otetaan kalkkitabletteja ja laitetaan ne purkkiin, jossa lukee jokin hieno nimi ja lääkkeen kuvaukseksi mielialalääke. Sivuvaikutuksiin laitetaan ruokahaluttomuus, painon aleneminen ja tupakointihaluttomuus. Muita toivottuja vaikutuksia voidaan lisätä tarvittaessa. Lääkereseptiä kirjoittaessaan lääkärin tulee kertoa, miten tämä lääke on todella nopeavaikutteinen ja suorastaan ihmeitä tekevä.

Itse olen viime aikoina pohtinut, olenko osa jotakin täysin virheellisesti osaltani tulkittua lääketutkimusta. Olenhan käyttänyt useita mielialalääkkeitä noin 15-vuotiaasta lähtien muutaman vuoden jaksoissa. Jokaisen "hoito"jakson ja lääkkeen ohjatun käytön jälkeen olen "parantunut". Joksikin aikaa. Osittain tätä rumbaa selittää virheellinen diagnoosi kolmella ensimmäisellä hoitokerralla, mutta kuitenkin, minut on tulkittu tarpeeksi lääkittynä työkykyiseksi tai en ole enää ollut yhteydessä psykiatrian poliin (josta ei perään soitella). Lääkkeiden käytön olen lopettanut itsenäisesti täysin vastoin ohjeita joka ikinen kerta, myös viimeisimmän, terapiaa kolme vuotta sisältäneen hoitojakson jälkeen. Jos en olisi syönyt lääkkeitä, olisin luultavasti voinut lähes samalla tavalla. Perustan ajatukseni siihen, että nyt, kun oikeasti olen rauhoittavien (kotikäyttöön) ja piristävien (työkäyttöön) tarpeessa, niitä en ole hakenut eikä niitä olisi varaa ostaa ja minä olen JUST FINE. Tällä kertaa minulla on jo oikeaksi todettu kokemus siitä, että lääkkeistä tulee vain ongelmia: vedän ylikierroksille tai zombieksi.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Jätitkö vai tulitko jätetyksi?

11 tapaa jättää nainen, mainostaa uuden ohjelman pehmeä tunnari. Itse olen juuri jättänyt miehen, mutta käytännössä näytän hämäävästi sellaiselta, joka jätettiin, jäädessäni yhteiseen kotiin. Kukapa sitä omasta kodistaan (juuri ostetusta) lähtisi, eikö ole käytännöllisempää heittää se hankalampi tyyppi pihalle, varsinkin kun se ei ole osallistunut tämän kodin hankintaan taloudellisesti? Sitten se hakee tavaransa ja näyttää uhmakkaalta, sanoo, että yritähän nyt sitten pärjätä. Pärjätä?! Minä? Katto pään päällä, kiva työ, hyvä palkka. Paljon omia hyviä ystäviä ja iloinen mieli. Ja se tosiseikka, että MINÄ tein päätöksen, että nyt sinä mokasit viimeisen kerran, älä tule enää kotiin, muuta pois. Mitä sillä on väliä, jättikö vai tuliko jätetyksi? Älä provosoidu, nainen. Selittely vain pahentaa tilannetta.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Kaksinaamaekoilua

Kun syö luomulähiruokaeväänsä lounaalla, tekee hyvin itselleen ja muille. Kun taas pesee sitä tupperia kolme minuuttia juoksevan kuuman veden alla, tulee käyttäneeksi aika paljon enemmän vettä kuin toiset tällä pallolla koko viikolla. Ensimmäisen lauseen tekojen hyvyys kärsii, menee nolliin tai jopa miinukselle.

Sekosin vessapaperista syksyllä. Taloudessa en vastaa arkiostoksista, vaikka maksankin ne lähes kokonaan. Pyllyni olen pyyhkinyt luksuspehmeydellä, silkkikuiduin pehmennetyllä ja lumivalkoisella, kullalla koristellulla rullatulla turhakkeella, joka luultavasti ei edes maadu. Kun huuhdeltavat hylsyt tulivat osaksi mainosbudjetteja ja yhteiskunnallista keskustelua ja näin sellaisen myös omassa vessassani, koin hetken, jollaisia tällainen elämäänsä kyllästynyt henkinen mummo kokee tänä älyttömyyksien aikana lähes joka kolmas minuutti. Huokaisin ja pyöritin päätäni ja ajattelin, että kyllä ennen oli paremmin.

Päätin ostaa Luonnonystävän keltaista, suloisenkarheaa, hieman sormille riskialtista paperia. Se on riittävän hyvää ja halpaa ruokaa putkistoille, sanovatpa perheenjäsenet mitä tahansa. Kapinahenkisiä ne kyllä ovat, kermaperseet: jos en itse ehdi markettiin, vessassa komeilee paketillinen lampaankuvia ja huuhdeltavia hylsyjä ja "vain yksi riittää" -lupauksia.

Taistelu turhakkeita ja järjetöntä tuhlausta vastaan jatkuu, terveisin nimimerkki "Lantraan fairya, pesen kaiken etikalla ja sammutan kahvinkeittimen kun kahvi on tippunut. Aamulenkillä kerään tölkkejä ja pulloja."