Lääkkeen salattu voima

Minulla on lääkeidea, jolla parannetaan kaikki suomalaiset työikäiset masennuksesta, työuupumuksesta ja ylipainosta sekä vieroitetaan tupakasta!
Otetaan kalkkitabletteja ja laitetaan ne purkkiin, jossa lukee jokin hieno nimi ja lääkkeen kuvaukseksi mielialalääke. Sivuvaikutuksiin laitetaan ruokahaluttomuus, painon aleneminen ja tupakointihaluttomuus. Muita toivottuja vaikutuksia voidaan lisätä tarvittaessa. Lääkereseptiä kirjoittaessaan lääkärin tulee kertoa, miten tämä lääke on todella nopeavaikutteinen ja suorastaan ihmeitä tekevä.

Itse olen viime aikoina pohtinut, olenko osa jotakin täysin virheellisesti osaltani tulkittua lääketutkimusta. Olenhan käyttänyt useita mielialalääkkeitä noin 15-vuotiaasta lähtien muutaman vuoden jaksoissa. Jokaisen "hoito"jakson ja lääkkeen ohjatun käytön jälkeen olen "parantunut". Joksikin aikaa. Osittain tätä rumbaa selittää virheellinen diagnoosi kolmella ensimmäisellä hoitokerralla, mutta kuitenkin, minut on tulkittu tarpeeksi lääkittynä työkykyiseksi tai en ole enää ollut yhteydessä psykiatrian poliin (josta ei perään soitella). Lääkkeiden käytön olen lopettanut itsenäisesti täysin vastoin ohjeita joka ikinen kerta, myös viimeisimmän, terapiaa kolme vuotta sisältäneen hoitojakson jälkeen. Jos en olisi syönyt lääkkeitä, olisin luultavasti voinut lähes samalla tavalla. Perustan ajatukseni siihen, että nyt, kun oikeasti olen rauhoittavien (kotikäyttöön) ja piristävien (työkäyttöön) tarpeessa, niitä en ole hakenut eikä niitä olisi varaa ostaa ja minä olen JUST FINE. Tällä kertaa minulla on jo oikeaksi todettu kokemus siitä, että lääkkeistä tulee vain ongelmia: vedän ylikierroksille tai zombieksi.

Jätitkö vai tulitko jätetyksi?

11 tapaa jättää nainen, mainostaa uuden ohjelman pehmeä tunnari. Itse olen juuri jättänyt miehen, mutta käytännössä näytän hämäävästi sellaiselta, joka jätettiin, jäädessäni yhteiseen kotiin. Kukapa sitä omasta kodistaan (juuri ostetusta) lähtisi, eikö ole käytännöllisempää heittää se hankalampi tyyppi pihalle, varsinkin kun se ei ole osallistunut tämän kodin hankintaan taloudellisesti? Sitten se hakee tavaransa ja näyttää uhmakkaalta, sanoo, että yritähän nyt sitten pärjätä. Pärjätä?! Minä? Katto pään päällä, kiva työ, hyvä palkka. Paljon omia hyviä ystäviä ja iloinen mieli. Ja se tosiseikka, että MINÄ tein päätöksen, että nyt sinä mokasit viimeisen kerran, älä tule enää kotiin, muuta pois. Mitä sillä on väliä, jättikö vai tuliko jätetyksi? Älä provosoidu, nainen. Selittely vain pahentaa tilannetta.