Katsoin joskus aikoinaan kokkiohjelmia telkkarista ja aloin viikonloppuruoanlaitossa jäljittelemään ammattikokkien elkeitä. Tämä tapahtui ennen suurta kokkiohjelmien jytkyä, silloin kun niitä tuli vain muutamia viikossa, sitten kun niitä alkoi tulla ympäri vuorokauden ainakin kahdelta(kymmeneltä) kanavalta, menetin intoni katsoa toisten tekemisiä ja aloin vain väsäilemään itse. Edelleenkään en pärjäisi yhdessäkään kisassa, koska valmiiksi annetuista ainesosaluetteloista saisin vain päänsäryn ja oudoista aineista keittäisin ruokamyrkytyssoppaa, mutta väitän, että viikonloppuisin ainakin on syötävä hyvin. Mieluiten arkisinkin.
Syön myös valmisruokaa, ajoittain paljonkin. Se kuitenkin on ehkä vain keino tasata budjettia ja joskus en vain ehdi. Elämässäni on ollut taas raskaimpia päiviä (eih, koska nämä "vaiheet" loppuvat ja alkaa se tavallinen elämä, jota kuvittelen muiden viettävän), en työnnä nyt syytä muiden niskoille, koska itse olen elämäni polun valinnut (ja nyt valinnut uudelleen), mutta en muista, koska viimeksi uuni olisi ollut päällä. Tähän pätee sama kuin kierrätykseen: jos asut narsistihullun kanssa, teet ylitöitä koko ajan ja taistelet riittääkö palkkasi ikinä kaikkien laskujen maksuun, ei työpäivän jälkeen ekana mielessä ole lajittelu tai yrttien pilkkominen. Korjaan asian tänään ja teen Parasta Makaroonilaatikkoa. Ehkä parin viikon päästä jaksan ajatella kierrättämistäkin.
Ruoka-asioissa taidan opettaa enemmän kuin elää oikein, mutta olen parantanut tapojani todella paljon muutaman vuoden takaisesta sipsit-jäätelö-limsaruokavaliosta. Luin vastikään kirjan sokeririippuvuudesta ja päätin vähentää radikaalisti herkuttelua.. Ainakin kohdistaa sitä aitoihin asioihin lisäainepommien sijaan. Luin myös oppaan oikean ruoan syömisestä: sen seurauksena vietän eniten aikaa hevi-osastolla valmisruokahyllyn sijaan ja jätän kevyttuotteet ja vitaminoidut juomat kauppaan. Mikään, missä on kyljessä lupauksia, ei ole terveellistä. Jos isoisoisoäitisi ei tunnista sitä ruoaksi, se ei ole syötävää. En hurahtele karppaamisiin ja muihin, ymmärrän kyllä hyödyt, mutta laiskuuteni ja maalaisjärkeni haluaa jättää absoluuttisen kieltäytymisen ja laskemisen ja jyrkkyyden muille. En enää jaksa laihduttaakaan, olen huomannut, että jättämällä perunalastut ja namit kauppaan laihtuu jonkun aikaa ihan itsekseen tekemättä muita muutoksia, ja jos se painonlasku joskus pysähtyy, voi miettiä toimenpiteitä sen mukaan, miltä vyötärö näyttää.
Mistä nämä ajatukset kumpusivat tänään....? Ystävä kertoi kaupassa paheekseen jogurtit: hän on oikeassa, nehän ovat silkkaa pahuutta. Rasvaa 0% ja sokeria tai vielä pahempaa, makeutusainetta 100%. Täysin keinotekoinen tuote, josta on poistettu kaikki luonnolliset ominaisuudet, sen jälkeen sekoitettu ja vitaminoitu teollisesti. Anteeksi vaan, suomalainen meijeriteollisuus: rasva tekisi niistä parempia ja sokeria voisi vähentää reilusti.
Samat seikat pätevät margariiniin ja levitteisiin: ne ovat teollisia unelma-aineita: niistä voidaan ajan hengen mukaisesti poistaa ihan mikä tahansa ominaisuus, joka on lobattu pahaksi terveysministeriössä ja lisätä mitä tahansa epäloogista tai markkinoiden kannalta toimivaa.
Ja ne sydänystävälliset pekonit! Älkää naurattako! Pekoni on taivaallista ja maalaista sielun ruokaa, eikä siitä saa ruumiille terveellistä millään toimenpiteellä (ehkä heittämällä roskiin). Syöttäkää possuillekin oikeaa ruokaa hullutusten sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti