Televisio, tuo pyhä lehmä, jonka ympärille sommittelemme kodin huonekalut ja itsemme tuntikausiksi. Mitä tapahtuu, kun otetaan pois televisio? Olohuone näytti hassulta, jotain puuttui. Sitten keräsin lautapelit TV-tason päälle, vaihdoin sohvan paikkaa ja olin tyytyväinen.
Televisio on ollut toiseksi ainoa passivoiva tekijä elämässäni. Minä rauhoitun vain kahdesta asiasta, julmetusta hikoilusta joko urheilun tai seksin merkeissä ja television katselusta. Voitte arvata, mitä on tapahtunut, kun minulla ei ole ollut pariin viikkoon telkkaria tai jonkin verran pidempään aikaan parisuhdetta. Teen kaikki ystäväni hulluiksi soittamalla heille kerran viikossa (en sentään päivittäin, vuoro sentään kiertää) ja puhumalla tunnin tai pyytämällä ulos kahville tai lenkille tai käymään. Olen laihtunut monta kiloa (en ole ostanut yhtään pussia sipsejä ja jäätelömäärät ovat ainakin puolittuneet ja lenkit kaksinkertaistuneet). Keittiö kiiltää puhtautta, kylppärin lattia on ihan erivärinen kuin ennen. Pyykkejä ei roiku ympäriinsä.
Parasta on se, kun istun sohvalle ja katson kohtaa, jossa telkkari oli. Siinä on nyt aarrekartta, kokoa ehkä A1. Eikä siinä aarrekartassa ole kohtaa "enemmän TV:n katselua". Kun katson aarrekarttaani, voin ihan hyvin ottaa sieltä kohdan, joka miellyttää: "ota päiväunet", "vietä yhteistä aikaa perheen kanssa" tai "tunne liikunnan iloa" ja tehdä niin.
Olen vielä sellaisessa televisiottomuusnousuhumalassa. Tarvitsen rauhoittavia lääkkeitä. Antakaa jotain länsimaista passivoivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti