Kun koira herättää kello 4.22, tekisi mieli murista ja vetää peittoa tarkemmin korville. Siitä kuitenkin seuraisi loputon taistelu siitä, missä on koiran paikka, koska koira hyppisi sänkyyn ja minä nostaisin sen takaisin lattialle ja se hyppäisi takaisin sänkyyn ja minä nostaisin sen lattialle ja niin edespäin, kunnes toinen meistä luovuttaisi ja voin kertoa, että se olisin kuitenkin minä, lopulta. Kumpaakaan meistä ei ole siunattu aamu-unisuudella, eikä nopealla uudelleen nukahtamisen taidolla, joten on aivan se ja sama raahautua alakertaan, laittaa kahvi tippumaan ja lenkittää koira.
Kun herää liian aikaisin, siinä on samaa hohtoa kuin siinä, kun jokin tapaaminen peruuntuu viime hetkellä - hei, minullahan on tässä aikaa olla tekemättä mitään tai ihan mitä vaan! Aamuisin on todella kivaa keittää puuroa, joka keitetään tietenkin isoista kaurahiutaleista, joten sitä ei voi tehdä nopeasti eikä mikrossa. On hienoa lukea lehti ihan rauhassa, ellei yhtä jackrussellinterrieriä lasketa häiriöksi, meillä on vielä hieman eriävä mielipide sanomalehden käyttötarkoituksesta. Voi opettaa koiralle uuden tempun, ellei se aamu-ulkoilunsa saatuaan ryömi - arvatkaas minne - no, isännän kainaloon jatkamaan uniaan. Voi kirjoitella laskuja asiakkaille tai tehdä hommia, jotka ovat kesken. Voi ideoida uusia hommia, joita voi aloittaa.
Aikaisin aamulla puhelin ei soi, koska kukaan muu ei ole hereillä. Ajatukset saavat kiertää ihan omaa rataansa. Ulkona on aivan mielettömän kaunista ja rauhallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti