Onko oikeus olla huolissaan omasta itsestään, jos ajattelee aina vain vähemmän itseään ja aina vain enemmän toisia ihmisiä, toisten ihmisten tehdessä aina vain vähemmän kyseisen henkilön, minun oman rakkaan itseni hyväksi?
Yhden narsistisen pitkän ystävyyden heitin romukoppaan syyllä, joka varmaan oli enemmän teko- kuin oikea. Se tuntui oikealta ratkaisulta ja vaikka ajoittain on ollutkin sen jälkeen yksinäistä, koska kyseinen henkilö vei aiemmin kaiken aikani ja kaikki voimani, on ratkaisu tuntunut helpottavalta. Monta lasta vain meni sen pesuveden mukana, ystäviä, jotka valitsivat puolensa. Jäi onneksi myös niitä, jotka valitsivat tämän puolen tai eivät valinneet mitään.
Silti on hämmentävää, että joku ihminen, jota on kaikki syyt vihata, voi herättää myös ikävän tunteita, tyhjyyttä ja epäröintiä.Jos se ihminen on kuitenkin antanut sinulle ajoittain jakamatonta huomiotaan ja saanut sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi hetkittäin, kuitenkin seuraavassa hetkessä vaatien sinua antamaan kaikkesi ja enemmänkin, sen ihmisen ääni on iloisena soittanut sinulle muuttuen kuitenkin kireäksi, koska et voinutkaan juuri nyt lainata rahaa tai autoa tai hoitaa lemmikkiä. Niin monta plussaa, niin monta miinusta enemmän. Kuitenkin ne plussat painavat vaakakupissa enemmän, ajattelen, että ehkä sittenkin tulkitsin väärin, ehkä jos vain olisin kysynyt suoraan, käytätkö minua hyväksi ja tietenkin vastaus olisi ollut, että en tietenkään, höpsö, minähän rakastan sinua. Se olisi ollut valetta, mutta olisihan se voinut viedä ystävyyden karikkojen yli.
Nyt on ollut pohdinnassa, miten vähentää toisen narsistisen luonteen miellyttämistä ja kaikkensa antamista, kuinka katkaista oma miellyttämisen hinku. Onko toisen miellyttäminen sen arvoista? Jos toinen kylmenee ollessasi eri mieltä, rankaisee sinua julmasti yrittäessäsi sopia erimielisyyttä ja ylipäätään suvaitsee sinua vain ollessaan yhä harvemmin hyvällä tuulella, miksi hitossa edes yrittää. Onko olemassa jokin puolivälin malli, joka sallisi minun elää omaa elämääni katkeroitumatta?
Lapsesta lähtien olen yrittänyt miellyttää, olla kiltti ja reipas. Äärimmäisyyksien kautta olen huomannut, että tarvittaessa kykenen itsekin ottamaan toisesta ihmisestä ns. kaiken hyödyn irti, jos hän alkaa matelemaan edessäni. Sen olen oppinut matelemalla ensin itse. Nyt minua taas poljetaan, mihin tämä johtaa?
Ensinnäkin: Totta kai narsisti antaa sinulle ajoittain jakamattoman huomionsa, sillä narsistin pitää pitää hyvää huolta narsistisesta lähteestään, sillä muuten se ehtyy!
VastaaPoistahttp://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/NarSupply.html
Toisekseenkin: Ihmisen täytyy oman hyvinvointinsa vuoksi katkaista ne ihmissuhteet, jotka eivät tee hyvää, syystä tai toisesta, ei siihen järkisyitä tarvitse etsiä.
Tajusin kerran sellaisen asian, että mikä tahansa suhde, työsuhde, parisuhde, ystävyyssuhde, mikävaan, on 'elinkelpoinen' niin kauan, kun se hyödyttää molempia osapuolia. Ystävyyssuhteen hyöty voi olla kaikkein tulkinnanvaraisinta, mutta olen katsonut, että niin kauan, kun ystävyyssuhde ei tee pahaa minulle, se hyödyttää minua, se tekee hyvää, hyvän olon, ilahduttaa, mitäikinä.
Narsistin kohdalla narsismin lähteenä olo ei ehkä ole silti maailman hyödyllisin suhde, päin vastoin, se on niin pahasti piilovahingollinen suhde, että sellaisista tulisi hankkiutua eroon niin pian kuin vain ikinä ehtii.