Ruma temppu

Tänään minulle kerrottiin, että olen arvostellut jonkun ulkonäköä joskus jossakin tilanteessa. Mietin koko iltapäivän, mikä tuo tilanne olisi ollut ja tajusin, että kyseessä on seurassa leimaantuminen. Olen viettänyt paljon aikaa sellaisen ihmisen kanssa, joka itse täydellisyytenä tykkäsi morkata ihmisten ulkonäköä. Koska en viime vuosina jaksanut edes myötäillä, ei minua voi yhdistää muiden ulkonäön haukkumiseen millään ilveellä, mutta mielikuva on päässyt syntymään. Muistutus itselleni: valitse seurasi tarkemmin jatkossa.

Lähtökohtahan on, että jos on ruma kuin petolinnun perse, ei ole varaa huudella. Lisäksi olen sitä mieltä, että syntymäruma ei voi ulkonäölleen ihmeitä tehdä, jos ei kirurginveitseen turvaudu. Maalata voi, mutta sekin on kivinen tie ja toistuu joka ikinen aamu. Ulkonäkö on perimäkysymys. Perintötekijät tekevät joskus ylläreitä, mutta todennäköisempää on, että rumasta ihmisestä putkahtaa ulos ruma ihminen, kuin että geenit jotenkin kaunistautuisivat kohdussa. Itse olen tästä syystä nuorena päättänyt olla lisääntymättä ja päätöksestä huolimatta lisäännyttyäni kiittänyt luonnonvoimia siitä, että lapsi oli poika. Pojillehan tämä ulkonäköasia ei ole niin herkkä, viimeistään keski-iässä lähes kaikista miehistä tulee rumia ja erot tasoittuvat, eivätkä naiset niin ole ulkonäön perään, ennemmin rahan ja maineen.

Kulttuuri, jossa etenkin naisten ulkonäköä saa vapaasti arvostella ja myös kohteelle arvionsa huudella, tekee ruman naisen elämästä vaikeaa. Jos itsetuntosi on muutenkin murusina pitkin pihaa, ei siihen auta tieto siitä, ettei satunnainen ohikulkeva mies sinua panisi vaikka hänelle siitä maksettaisi. Toisaalta lapsesta asti jatkunut kiusaaminen vahvistaa, joten itku ei tule siinä ihmisten edessä, vaan vasta myöhemmin kotona, jos ollenkaan. Itsensä voi kovettaa, mikä voi tosin tuoda ilmeeseen lisää epämiellyttävyyttä. Joskus ruma nainen jopa kuittaa takaisin, koska eivät ne huutelijatkaan sieltä parhaasta päästä ole, jos nyt ulkonäkö olisikin priimaa niin käytöstapojen puute antaa huonon sisällön ilmi.

Ruma nainen joutuu tekemään tuhat kertaa enemmän työtä, ettei häntä pidettäisi laiskana ja osaamattomana, jos sekään auttaa, sillä useimpiin työpaikkoihin on rima, tavallisen näköinen otetaan, mutta rumaa ei koskaan. Myös henkilökohtaisessa elämässä rumat naiset joutuvat kohtaamaan esteitä, joista kaunottaret ja miehet eivät ole kuulleetkaan (vaikka aiheuttavat osan murheista katselemalla, huutelemalla ja osoittelemalla), ainakaan olevinaan eivät ole kuulleet. Jos naisilla on työelämässä lasikatto, rumilla naisilla tuo katto on kylmää terästä ja vaikka sen ohittaisi, ulkonäkö on luultavasti ainoa asia, joka rumasta naisesta muistetaan, olkoon sitten vaikka maan ensimmäinen naispresidentti.

Satunnaisiin seksisuhteisiin ruma nainen kelpaa, koska ruma nainen on helppo heittää pois kyllästymisen myötä eikä miehelle tule paineita miellyttää rumaa naista pysyvän suhteen toivossa. Ruma nainen ei pidä meteliä itsestään ja pyrkii miellyttämään miestä sängyssä, koska muitakaan naisellisia avuja rumalla naisella ei ole käytössään. Tästä syystä rumat naiset ovat usein hyviä sängyssä, mutta joutuvat valitettavasti suhteisiin, joissa heitä vain käytetään hyväksi ja kun kauniimpi "aviopuolisoaines" tulee paikalle, heidät heivataan surutta sivuun.

Ei kun. Kaikki ihmisethän on kauniita, omalla tavallaan? Tä?