torstai 5. toukokuuta 2011

"Pese ite autos!"

Nypi ite koiras! Siivoa ite huushollis! Tiskaa ite astias! Tee ite lounaas! Rakenna ja remontoi ite talos! Korjaa ite silmälasis! Ihtesä pittää kaikki tehä!

Saanen antaa neuvon: elä ite elämääs, mut elä tukehu kaikkiin hommiis. Onneksi edes sinä olet ahkera ja pidät tätä yhteiskuntaa pystyssä! Vai...?

Minä ulkoistan. Olen laiska, tyhmä ja saamaton. Kaikki toisilla teettämäni asiat eivät kylläkään ole ulkoistettuja pelkästään siksi, että olisin laiska: tiedän autoni ja koirani näyttävän paremmilta, kun niiden ulkonäöstä on vastuussa ammattilainen, jolle maksan tekemisestä ja omasta pienemmästä murheestani. Kyse ei ole ainoastaan tuosta tekemisestä eli en maksa vain siitä, että jotakin suoritetaan, vaan maksan myös osaamisesta, mielenrauhasta ja minun vapaa-ajastani. Kun vielä löysin ne oikeat ammattilaiset, elämäni helpottui!

Kokeiltu on myös itse tekemistä, mistä seurasi auton kohdalla huokauksia ja päänpudistuksia. Jos itse pitäisi joutaa ja tehdä, se jää tekemättä: koti-imurissa on lyhyt johto ja auto seisoo lätäkössä, aurinkoisella kelillä tai sateella ei voi vahata ja optimaalisella imurointi- ja vahauskelillä olen joko töissä tai lenkillä tai ihan missä tahansa muualla eikä tässä pihassa edes saa pestä autoja. Autoa voi muuten vahata oikeilla aineilla ja suojata sen maalipintaa tai vaihtoehtoisesti voi antaa sille valohoitoa ja helliä omakätisiä rapsutuksia kotikäyttöön tarkoitetuilla aineilla, millä on omaan mieleen piristävä vaikutus, mutta auto ei sinun mielentilastasi tiedä!

Autoni pestään ja vahataan yrityksessä, joka työllistää myös muita kuin itse yrittäjän. Koirani turkki nypitään ammattilaisella, joka on tehnyt harrastuksestaan ammatin sen sijaan, että lojuisi kortistossa. Syön usein ulkona, autoni korjaa ja huoltaa autokorjaamo, kodistani pitää huolta huoltomies, yritykseni kirjanpidon tekee kirjanpitäjä, pääasioista päättää kampaaja.

Leipää pöytään siis monille, ei vain minun ansiostani, vaan kaikkien minunlaisteni laiskamatojen ansiosta! Sitä paitsi joka euro on pitänyt ensin töissä hankkia, että sen voi antaa korvaukseksi hyvästä työstä!

Mitä tehdä kaikella säästyneellä ajalla? Ensinnäkään, koko elämän vaivalloisuuksien ulkoistaminen ei valitettavasti ole mahdollista, joten voit tehdä vaikka veroilmoitustasi tai pestä pyykkiä tai tehdä työt, joita et oikein muuten ehdi tekemään. Toiseksi, kaikenlaiseen kuljettamiseen ja siirtymiseen menee osa säästetystä ajasta. Koska kuitenkaan en halua olla sitä mieltä, että vain kansantalouden tähden ulkoistan (saati sitten turhan päiten), ehdotan, että säästetyllä ajallla voi maata sohvalla tai kylvyssä ajattelematta mitään tai käydä lenkillä tai tehdä suklaakakun tai katsoa tomaattien kasvamista takapihalla. Jos oikein höveli haluaa olla, tekee vapaaehtoishommia: joko oikein järjestössä tai sitten vaan jututtamalla vanhaa ihmistä, joka kaipaa seuraa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti