Haluan valmistua.
Haluan voida hyvin.
Haluan laihtua.
Se toimi hirveän hyvin viikon ajan, tein näitä kaikkia asioita eteenpäin.
Sitten äiti tuli käymään. Jo ovelta se huusi nauraen, että mikäs nörtti se noin paljon näyttöjä tarvitsee (näitä on kaksi). Nolona suljin ensimmäisenä muistilaput ja sitten myös kaikki muut avoinna olevat työasiat, ettei niillekin naurettaisi. Äiti nauroi myös korkkareille, jotka ovat huiman korkeat, kukonaskelkuvioiset ja ihanat, joten niiden ihanuuden takaisin houkuttelemiseen voi nyt mennä vuosi tai kaksi. Nekin lensivät kaappiin eivätkä komeile turhan päiten työhuoneen lipaston päällä. Kun olin juuri saanut sähköpostia, jonka mukaan en valmistukaan koskaan (käytännössä, teoriassa mahdollisuus on vielä olemassa), olin pahalla tuulella ja kun kerroin miksi, vastaus oli, että yritähän nyt jostain koulusta valmistua. Tomaatintaimistani selittelin jo ennen kommentteja, että ne eivät ole satotarkoituksessa istutettuja vaan ihan vaan huvikseen, eihän noin pienistä taimista mitään tule.
Tarvitseeko tähän nyt enää mitään sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti