En voi uskoa, että vielä 2010-luvulla näen ihmisiä, jotka kannustavat ja ovat itse valmiita väkivaltaisiin tekoihin. Lähiaikoina näitä on näkynyt sekä suurvaltojen johtajistossa, että ihan omassa lähipiirissäni. En ymmärrä, sillä vaikka itsenikin tekisi välillä mieli huitaista, en sitä tekisi ihan periaatteen syystä. Väkivalta ei ratkaise ongelmia vaan tuo niitä lisää. Kosto tuo lisää kostoa ja usein myös sivulliset kärsivät.
Onhan tässä omakin lehmä ojassa: kaltaiseni wannabe-intellektuelli toimistotyöskentelijä ei pärjäisi edes pienemmälleen, saati samanmittaiselle taistelijalle. Minun on siis viisainta joko pidättäytyä sanallisessa kamppailussa tai mieluummin ymmärtää pitää myös turpani kiinni, ellen halua saada turpaani. Kipukynnyksenikin on esteetöntä mallia, joten luultavasti kuolisin sokkireaktioon, jos joku uhkaisi lyödä minua.
Siksi minä vähän pelkään joitakin ihmisiä, joiden menneisyyteen kuuluu huumeita, väkivaltaa ja kostonhimoa. Nyt on myös aihetta pelätä, koska sanallisen arkkuni olen aukaissut väärässä kohdassa. Pitää siis katsella tarkemmin ympärilleen kaupungilla kävellessä, koska on sitä ennenkin maattu kadulla sama vihainen nainen istumassa päällä ja hakkaamassa päätä katuun. Silloin tuli takaapäin ja taklasi jalat alta. Jotkut ei ehkä muutu kymmenessä vuodessa tai jos johonkin suuntaan niin korkeintaan pahemmiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti